Naoero (Nauru)

Naurun sisämaa oli aikoinaan peittynyt muinaisiin fosfaattiesiintymiin, jotka olivat muodostuneet miljoonien vuosien aikana meilinnun pesinnästä. Saksalainen siirtomaahallinto aloitti kaupallisen louhinnan vuonna 1906, ja louhinta jatkui Australian, Ison-Britannian ja Uuden-Seelannin hallinnon alaisuudessa molempien maailmansotien ja japanilaismiehityksen ajan, aina Naurun itsehallinnon aikaan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1968 asti. Kun laajamittainen louhinta vähitellen väheni, noin 80 % saaren maapinta-alasta oli kulunut teräviksi kalkkikivipilareiksi, joiden korkeus on jopa 15 metriä, ja jotka eivät sovellu lainkaan maanviljelyyn tai asumiseen. Myöhemmin tehtiin kunnostusyrityksiä tuontimaan avulla, mutta niiden vaikutus oli rajallinen tämän huokoisen, auringossa kuivuneen koralliperäisen kiven vuoksi, ja tämä kuun pintaa muistuttava maisema on edelleen yksi maailman selkeimmistä esimerkeistä jäljestä, jonka resurssipohjainen talous jättää jälkeensä vielä resurssin ehtymisen jälkeenkin.

Command Ridge, jonka korkeus on 71 metriä, on Naurun korkein kohta, jossa on bunkkereita, rannikon tykkiasemia ja tunneleita, jotka rakennettiin toisen maailmansodan aikana, kun saaren strateginen sijainti vaati varuskunnan sijoittamista sinne. Nämä rauniot ovat suurelta osin säilyneet alkuperäisessä muodossaan ilman entisöintiä, ruostuen hiljaa trooppisen kasvillisuuden alla, ja toimivat samalla saaren parhaana näköalapaikkana: harjulta näkee yhdellä silmäyksellä koko kehätien, rannikon asutuskaistan ja sisämaan kuun pintaa muistuttavan maiseman — harvinainen tilaisuus nähdä lähes koko suvereeni valtio yhdestä pisteestä.

Buadan järvi on matala, hieman suolainen järvi, joka on muodostunut ympäröivän kalkkikiven läpi suodattuneesta sadevedestä ja sijaitsee luonnollisessa painanteessa, johon louhinta ei ole vaikuttanut, mikä tekee siitä sisämaan ainoan kolkan, jossa banaanipuut ja pandaanit kasvavat edelleen tiheinä. Naurulaiset ovat pitkään harjoittaneet pienimuotoista kalankasvatusta järven rannalla, ja sitä ympäröivä Buadan alue (yksi Naurun 14 hallinnollisesta alueesta) säilyttää edelleen rauhallisen, maalaismaisen tunnelman, joka eroaa selvästi sekä syvemmällä sisämaassa olevasta autiosta kuun pinnan maisemasta että tiheästä rannikon asutuskaistasta. Pieni polku yhdistää järven kehätiehen, ja tämä lyhyt poikkeama yhdistetään yleensä Command Ridgen käyntiin.

Naurun ainoa päällystetty tie kiertää koko saaren rannikon 19 kilometrin ympyränä, jonka ajaminen päästä päähän kestää noin 30 minuuttia — todella uusi kokemus matkailijoille, jotka ovat tottuneet maihin, jotka ovat liian suuria nähtäväksi kokonaan auton ikkunasta. Matkan varrella on käytöstä poistettu fosfaatin lastausnosturi, jota käytettiin aiemmin malmin lastaamiseen suoraan laivoihin; saaren itärannikolla sijaitsevassa Anibaren lahdessa on Naurun kaunein musta tulivuoripohjainen hiekkaranta ja pieni venesatama; matalalla sijaitsevassa Yarenin alueella on eduskunta, lentokenttä ja suurin osa hallituksen laitoksista, ja vaikka Naurulla ei virallisesti ole pääkaupunkia, tämä alue hoitaa käytännössä tätä roolia. Arkielämä tien varrella on melko tiivistä: kaupat, kirkot ja talot ovat lähekkäin tässä kapeassa ja pitkässä rannikon asutuskaistassa, jossa asuu lähes koko maan väestö.

Naurun saavuttamiseksi ei ole muuta keinoa kuin nousta Nauru Airlinesin lennolle Brisbanesta — tämä on Naurun ainoa kansainvälinen lentoyhteys, lentoja ei ole paljon eikä joka päivä, joten peruutuksia tapahtuu melko usein, ja matkailijoiden kannattaa varata riittävästi joustovaraa aikatauluun eikä suunnitella liian tiukkoja jatkoyhteyksiä. Naurussa vierailevien matkailijoiden joukko on melko monimuotoinen: pieni osa tulee uteliaisuudesta tai “kaikkien maiden kiertämisen” tavoitteen vuoksi, kun taas hallituksen virkamiehet, kehitysavun ja humanitaarisen avun työntekijät sekä Australian hallitukseen liittyviä laitoksia tukevat urakoitsijat muodostavat suurimman osan Naurun ulkomaisista vierailijoista vuosittain. Majoitus rajoittuu muutamaan pieneen hotelliin Yarenin alueen ja lentokentän lähellä, ravintolavaihtoehdot ovat samoin rajalliset, ja suurin osa ruoasta ja päivittäistavaroista tuodaan Australiasta meritse tai ilmateitse, mikä tekee päivittäisistä elinkustannuksista selvästi korkeammat kuin Australian manneralueella.