Suomi

Suomen Lappi on yksi maailman parhaista paikoista nähdä revontulet — niitä voi bongata jopa noin 200 yönä vuodessa napapiirin pohjoispuolella. Paras aika katselulle on syyskuusta maaliskuuhun kirkkaina, pimeinä öinä poissa kaupunkien valosaasteesta. Rovaniemi, Joulupukin virallinen kotikaupunki, sijaitsee juuri napapiirillä — Joulupukin Pajakylä on auki ympäri vuoden, ja siellä toimiva postitoimisto leimaa kirjeet napapiirin leimalla. Talviaktiviteetteihin kuuluu koiravaljakkoajelut lumisissa metsissä, poroajelut saamelaisporonhoitajien kanssa, moottorikelkkaretket, pilkkiminen sekä yöpyminen lasi-iguluissa tai revontulimökeissä, joista taivasta voi katsella suoraan sängystä. Levi, Saariselkä ja Inari ovat muita suosittuja tukikohtia. Pakkasta voi olla talvella -20…-30 astetta — kunnon kerrospukeutuminen on välttämätöntä.

Kuopion, Savonlinnan ja Jyväskylän väliin jäävä Järvi-Suomi on sinivihreä sokkelo 188 000 järvestä, metsäisistä saarista ja mutkittelevista vesireiteistä. Mökin (kesämökin) vuokraaminen järven rannalta on suomalaisen kesän ydinkokemus — soutelua, uintia, marjastusta, saunaa ja hiljaisuutta. Savonlinnassa järjestetään joka kesä oopperajuhlat keskiaikaisessa Olavinlinnassa, joka kohoaa suoraan järven keskeltä. Jokamiehenoikeus takaa kaikille vapauden liikkua luonnossa, poimia marjoja ja sieniä sekä leiriytyä maastoon lähes koko maassa — ainutlaatuinen oikeus kansainvälisesti vertailtuna. Suomessa on 40 kansallispuistoa hyvin merkittyine reitteineen ja ilmaisine autiotupineen; Nuuksion kansallispuisto on vain 45 minuutin päässä Helsingistä.

Turun edustan saaristo on tuhansien saarten ja luotojen labyrintti, jota parhaiten kokee lautalla tai omalla veneellä kesäisin. Saaristotie yhdistää mantereen ja saaret lauttayhteyksin ja silloin, ja moni suomalaisperhe viettää kesälomansa saariston mökeillä tai purjehtien saarelta toiselle. Ahvenanmaa, ruotsinkielinen ja itsehallinnollinen maakunta Suomen ja Ruotsin välissä, on oma pieni maailmansa: keskiaikaisia kirkkoja, tuulimyllyjä ja Pohjoismaiden suurin kalliolinna Kastelholma. Kesällä pyöräily saaresta saareen siltoja ja lauttoja pitkin on suosittu tapa nähdä Ahvenanmaata rauhallisessa tahdissa.

Sauna ei ole vain Helsingin ilmiö — se on osa suomalaista arkea kaikkialla, kaupungeissa ja maaseudulla, kodeissa, taloyhtiöissä ja mökeillä. Perinteinen kokemus on löylyn heittäminen kiukaan kiville 80–100 asteen lämmössä, jäähdyttely järvessä tai meressä ja saman kierron toistaminen useaan otteeseen. Maaseudulla ja mökeillä puulämmitteinen rantasauna, jota seuraa uinti järvessä, on kokemus, jota ei kaupunkisaunoilla täysin tavoita. Talvella moni yhdistää saunomiseen avantouinnin — jäähän hakattu reikä ja pulahdus kylmään veteen löylyjen välissä — perinne, joka tuottaa poikkeuksellisen piristävän olon.

Napapiirin pohjoispuolella Lapissa aurinko ei laske lainkaan touko-heinäkuun aikaan — yötön yö tarjoaa vuorokauden ympäri kestävää valoisuutta ja omalaatuisen, energisoivan tunnelman. Myös eteläisemmässä Helsingissä kesäyöt tuskin pimenevät kunnolla. Talvella tilanne kääntyy päinvastaiseksi: pohjoisessa vallitsee kaamos, jolloin aurinko ei nouse lainkaan viikkoihin, ja päivät ovat hämärän sävyttämiä. Tämä vuodenaikojen ääripäiden vaihtelu muokkaa koko maan rytmiä — kesällä ulkoillaan ja vietetään mökeillä myöhään yöhön, talvella keskitytään sisätiloihin, saunaan ja revontulten bongaamiseen pimeinä iltoina.